Vuosi 2007 lähestyy loppuaan. Tänä vuonna tapahtui vaikka ja mitä, mutta varmasti kirkkaimpana säilyy muistikuva kahdesta viivasta, jotka piirtyivät raskaustestiin 10.12. Oikeastaan viivat piirtyivät kahteenkin eri testiin, sillä sähläsin ensimmäisen testin kanssa, ja pudotin sen lattialle. Kun se näytti sitten sitä kahta viivaa, olin varma, että testi oli seonnut putoamisen johdosta, ja kävin hakemassa toisen. Sitten kun sekin plussasi, en meinannut uskoa silmiäni. Piti kutsua avokkikin tarkistamaan asia. Kaksi viivaa. Että sitä ollaan sitten raskaana nyt. Yhdeksän kuukauttako tässä nyt ehdittiin yrittää. (Ja hei, katsokaapas edellistä blogimerkintääni, jossa jo aavistelen olevani raskaana, ennen kuin vaivun hirveään itsesääliin ja teiniangstaukseen!)

Uutta perheenjäsentä odotellaan jo kovasti, vaikka olen vielä suht alussa (rv 7+3). Neuvolaan menen ensimmäisen kerran loppiaisen jälkeen… jännittää jo valmiiksi. Terveydenhoitajalla olen jo pikaisesti käynyt kyselemässä, mitä asioita minun pitää ottaa huomioon, että voin pitää masuasukista mahdollisímman hyvää huolta. Tosin mahavuokralainen ei kyllä osaa yhtään arvostaa huolenpitoani, vaan aiheuttaa minulle jatkuvaa näläntunnetta, huimausta, oksentelua, väsymystä… mutta ehkä tämä tästä, kunhan raskaus etenee. Toivokaamme parasta.

Avomies on raskaudestani ehkä jopa enemmän innoissaan kuin minä itse. Esittelee kaiken maailman “nuttuja ja töppösiä” kaupoissa, ja suojelee minua koko ajan, ettei kukaan vaan onnistu edes hipaisemaankaan vatsaani. Kaikkein suloisinta on ehkä se, että nukkumaan laittaessamme avokki antaa hyvän yön suukon sekä minulle että vatsalleni.