8-viikkoinen kissanpentu Paavo saapui taloomme viime perjantaina. Pentujen omistaja halusi aikaistaa luovutusta, sillä hän oli viemässä emäkissaa leikkaukseen, eikä halunnut pentujen pyörivän jaloissa enää pidempään. Paavo on onneksi reipas poika, sopeutui saman tien; riehuu täällä kuin omistaisi koko kämpän. Verhot ovat saaneet kyytiä, samoin kuin vanhemmat kissat.

Vakkariperhepäivähoitajani jäi syyslomalle, joten olen ollut nyt pari päivää perheessä hoitamassa identtisiä kaksosia. Neidit IK ja AK ovat reilun vuoden ikäisiä, ja täysin samannäköisiä, en opi varmaan ikinä erottamaan heitä toisistaan. Ja lasten äiti kun vielä pukee pikkuneidit täsmälleen samanlaisiin vaatteisiin... Huoh. Torstai ja perjantai minulla on syyslomaa, sekin kyllä ylitöillä ansaittua, mutta saa sentään muutaman päivän rauhoittua. Välillä tuntuu, että jos vielä vähänkään näen kuolaa tai räkää, niin oksennan.

"Syyslomalla" pitäisi siivota. Minulla on suurin osa kahvikupeista hukassa, sillä kuskaan niitä joka paikkaan, ja sitten unohdan ne sinne. Eilenkin löysin siivouskaapista likaisen kahvikupin, joka lienee ollut siellä aika kauan. Enkä kyllä varmasti olisi löytänyt sitä vielä eilenkään, jos en olisi hukannut avaimiani, jotka sitten loppupeleissä löytyivät jääkaapista. Eilen sain myös hirveän saarnan avokiltani, koska olin hukannut moccamasterin mittalusikan. Tiskasin sen maanantaina, enkä millään saa enää päähäni, että mihin olisin sen voinut tunkea kuivumisen jälkeen. No, ehkä se löytyy, niin kuin yleensä kaikkia kadottamani asiat, ennemmin tai myöhemmin. Kieltämättä kahvi oli tänä aamuna aika pahaa, kun ei ole mitään hajua, että kuinka iso se oikea mitta sitten loppupeleissä olikaan.

SV sai vauvansa kotiin torstaina. Kävin pikaisesti vilkaisemassa poikaa, koska tiesin, että alan märisemään. Kotimatka sujuikin sitten kyyneleet silmissä, minusta on niin väärin että minulla ei ole omaa lasta. Ajattelin itsekkäästi, että minä olisin paljon parempi äiti kuin SV, joten miksi minä en tule raskaaksi? Lopullinen niitti vauvahaaveille tuli perjantaina, kun istuimme iltaa kavereidemme kanssa, ja avokkini jutteli syvällisesti elämästä yhden ystävänsä kanssa. Jälkeenpäin sain kuulla tämän kaverin avovaimolta, että avokkini oli sanonut, että nähtyään siskonsa vauvan hän ei enää haluakaan lasta. Kysyin tottakai mieheltäni, että onko asia totta, ja vastaukseksi sain vain tylyn "joo":n ja vihaisen mulkauksen. Perusteluita ei herra suostunut minulle antamaan. Ajattelin ensin, että ehkä äijä on vain hetken mielijohteesta päästänyt suustaan kyseisen lauseen, mutta ei, seuraavana päivänä yöpöydän laatikkoon oli ilmestynyt kortsupaketti. Tiedän, asiasta pitäisi keskustella avokin kanssa, ja olen kyllä yrittänyt, mutta ei miestä tunnu enää kiinnostavan mikään muu kuin auton rassaaminen.