SV:n lapsen kummit ovat selvillä, ja minä en ole yksi niistä. Kummeiksi kelpuutettiin siis avokki, SV:n ja avokin serkkupoika PL sekä lapsen isän pikkusisko AP. Sangen mielenkiintoinen kummikolmikko, avokki ja AP ovat aikoinaan seurustelleet, samoin kuin PL ja AP. Ilmeisesti PL yrittää taas vikitellä AP:tä ihan tunteella, ainakin SV:n puheiden mukaan. PL erosi juuri pitkäaikaisesta tyttöystävään, joka ei kyllä ainakaan minulle tullut kovin suurena yllätyksenä - molemmat pettivät toisiaan niin paljon kuin ehtivät...

Yritin eilen keskustella vauva-asiasta avokin kanssa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Mies vastasi kaikkiin kysymyksiini kiertelemällä ja selitti, että hän ei nyt oikeastaan tiedä, mitä elämältään haluaa. Minua rupesi jo tosissaan pelottamaan, ei kai hän nyt sentään eroa pohdi? Olimme eroamispisteessä kesällä, mutta minusta asiat ovat menneet huomattavasti paremmin viime aikoina. Voihan toki olla, että avokin mielestä näin ei ole, mutta yleensä juuri hän on se, joka jaksaa jauhaa koko suhteen läpi puhumalla ja kertaamalla vanhoja asioita sekä kertomalla, mikä juuri nyt hänen mielestään suhteessa mättää ja mitä pitäisi parantaa. Kunnioitettava luonteenpiirre, mutta välillä olen niin kyllästynyt siihen paskanjauhamiseen. Avokki ei osaa riidellä, hän ei osaa huutaa. Ärsyttävin piirre hänessä on se, että hän ei edes tee mitään niin tyhmää, mistä saisi revittyä kunnon astioidenpaiskomisriidan aikaiseksi. Voi kuulostaa oudolta, mutta minä ihan tosissani haluaisin riidellä enemmän. :D