Inhoan huomista työpäivää jo nyt. Työaikani muuttui epäinhimilliseksi (10-16), mutta ei sillä väliä, pahinta on, että joudun päiväkodille. Milläköhän tekosyyllä saisin sairaslomaa? No, yksi päivä. Eiköhän se mene vaikka käsillään seisoen.

Pitäisi saada jotain aikaiseksi. Olen keskittynyt lähinnä Facebookiin (uusi addiktioni) sekä jouluun viimeiset pari viikkoa. En jaksa aloittaa siivoamistakaan... turha lienee mainitakaan, että eipäs tässä raskaanakaan vielä olla, mutta olo on hieman erilainen kuin yleensä. En osaa selittää tätä tunnetta, mutta sen ansiosta jaksan kevein mielin joulukuun alkuun asti. Sitten saadaan joko rajatonta riemua tai ylitsepääsemätöntä surua. Odotan aina liikoja, ja joka kuukausi petyn katkerammin ja katkerammin.

Tajusin taas, kuinka pitäisi oikeastikin lopettaa se tupakoiminen; sehän voi olla yksi osasyy "lapsettomuuteen". Loppukeväästä ja alkukesästä olin kolme kuukautta polttamatta, mutta eihän minulla hermot kestäneet näitä jatkuvia vastoinkäymisiä. Synttäreiden aattona ajattelin maistavani vain yhden savukkeen, mutta taisi mennä viikko siitä eteenpäin, kun poltin taas menemään sen askillisen päivässä. Olen heikko ihminen, heikko ja väsynyt. Olen liian riippuvainen muista ihmisistä sekä materiasta, minun koko elämäni, onnellisuuteni, riippuu muista ihmisistä, ja juuri se tekee minusta heikon. Olen väsynyt, koska en jaksa olla tämän itsenäisempi, vaikka kuinka yritän. En saa mitään aikaiseksi, enkä toisaalta osaa lopettaa.

"Voi kun joskus voisin olla niin kuin hän jota rakastan."