Huh. Kaksi kamalan tuskallista päivää päiväkodin keittiöllä ovat nyt ohi, ja sain tänään vihdoin ja viimein palata takaisin omien vakkarilasteni luo. Tosin - meidän pieni peikkomuori, 1-vuotias täystuho, olikin kamalampi kuin muistin. Syötin aamulla pikkuneiti MP:lle neljän viljan puuroa, jota löysin hiuksistani vielä kolmen aikaan iltapäivälläkin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun oli valokuvauspäivä. En ihan suunnitellut, että lapset muistaisivat minut vielä vuosienkin päästä tätinä, jolla oli puuroperuukki. Valokuvaus sinällään meni ihan hyvin: MP järkyttyi niin salamavalosta, että istui kiltisti sylissä koko kuvauksen ajan, ja loppuvaiheessa yltyi oikein poseeraamaankin. Neidit JV ja TV muistuttivat pieniä prinsessoja rimpsumekoissaan, tosin kumpikaan ei suostunut hymyilemään kameralle kunnolla, vaikka normaalisti kikattavat koko ajan. Ja herra TM - oikea miesmallin alku! Mutta TM onkin aika erikoinen viisivuotias. Menevät varmaan isona naimisiin neiti SY:n kanssa.

Päivän kohokohta: kun aamulla seitsemän aikaan saavuin työpaikalle haukotellen ja silmänaluset todella mustina, neiti JV ja herra TM syöksyivät halaamaan minua ja huusivat, etten enää ikinä saa mennä takaisin päiväkodille, vaan minun tulisi pysyä heidän luonaan.

Muitakin ilonaiheita löytyy. Avokki oli varannut meille täksi viikonlopuksi huoneen kylpylähotellista, ja oli sanonut pomolleen, ettei voi tulla viikonloppuna töihin! Ette tiedä, miten luksusta on, kun saan olla hänen kanssaan koko viikonlopun, ihan perjantaista maanantaiaamuun. Eikä siinä vielä kaikki; avokki oli osannut valita juuri oikean viikonlopun, sillä Stockmannilla taitaa olla Hullut päivät. Joten, ei muuta kuin shoppailemaan. Tarvitsisin uudet talvikengät sekä villakangastakin. Harmin paikka vaan, että kaikki villakangastakit keräävät niin helvetillisen määrän kissankarvoja, että minulla kuluu 14 teippiharjaa yhden talven aikana. Mutta minkäs sitä turhamaisuudelleen voi... Huoliteltu kokonaisuus on vain yksi velvollisuuksistani. Herra Upo (eli pyykinpesukoneemme) on ollut muuten kovassa käytössä, kun on pitänyt pestä vaatteita viikonloppua varten (jostain syystä lykkään pyykinpesemistä aina viime tippaan, eli siihen asti, kun aamulla huomaan, että kaapissa on puhtaana vain eriparisukat ja vuonna -99 ostettu kirkkaanvihreä paitapusero), ja uskokaa minua: ihan lähipäivinä Herra Upo vetäisee töpselin pois seinästä ja lähtee helvettiin täältä. Tänään se oli liikkunut jo metrin. Poispäin seinästä, Luojan kiitos, sehän tästä vielä puuttuisi, että seinässä olisi pesukoneen mentävä aukko. Minusta muuten tuntuu, että meidän kissat on vähän "in love" Herra Upoon. Vaikka pesukone pitää aivan järjetöntä meteliä, kissat makoilevat pesuhuoneen lattialla ja tuijottavat sitä. Että kai tässä pitäisi ruveta häitä järjestelemään.

Rouva SS, joka on siis avokkini sisko, ei enää haluakaan minua lapsensa kummiksi. Ei siinä mitään, inhoan häntä muutenkin, mutta kun ensin hän oli pakottaa minut kummiksi, ja sitten sanoikin, että en kuulemma mahtunut siihen lappuun, mihin kummien nimet täytyi kirjoittaa. Oli vain kolme viivaa, eli siihen mahtui vain kolme nimeä. Siis oikeasti - mulla ei ikinä ennen ole ollut niin suuria vaikeuksia pitää pokkaa, kuin silloin kun SS selitti tämän minulle. Liian vähän viivoja MY ASS. Olen monesti miettinyt, että onkohan SS ihan oikeasti tyhmä vai esittääkö hän vain. Jostain syystä kallistun edelliseen vaihtoehtoon.

Tässä on nämä meidän "Laundry Washer Lovers" -kissat: