Sinne siis.

Ajattelin muuttoa blogspotin puolelle. Joskos uusi ulkoasu auttaisi saamaan jotain aikaiseksi. Tai sitten ei.

(Mistä vetoa, että en saa ikinä aikaiseksi siirryttyä Blogspottiin? Jumitan täällä vielä vuoden päästäkin ja päivittelen tätä kerran kolmessa kuukaudessa. Jos silloinkaan.)

Kävimme tosiaan neuvolassa viikko sitten. Pikkuinen säikäytti minut pötkimällä lujasti pakoon niin doppleriakin (eli sitä konetta, millä kuunnellaan niitä sydänääniä) kuin ultralaitetta (tosin kyseessä oli kivikautinen vanhahko ultra), ja minä jo ehdin säikähtää kuvitelleeni koko raskauden. Mutta kyllähän se sieltä sitten löytyi ultralla, vaikka ei meinannut kuvissa millään pysyäkään. Onneksi napero oli paikoillaan sen aikaa, että ehdimme nähdä, kuinka pikkiriikkinen sydän hakkasi niin kuin pitääkin. Avomieskin oli mukana, mutta ei se silti kyllä mikään “herkkä hetki” ollut - tarkoitan nyt siis verrattuna näihin elokuvien kohtauksiin, missä kaikki vollottavat kilpaa, kun huomataan, että vauva on elossa.

Avomiehen työsopimus muuten päättyi vuoden vaihteessa, vaikka pomo oli pitkin kesää ja syksyä lupaillut vakituista paikkaa. En osannut silloin huolestua asiasta, ja ei onneksi tarvinnutkaan - kahden viikon työttömyyden jälkeen ukko on taas töissä. Tosin hieman kauempana, tai oikeastaan niin kaukana, että herra on jo ruvennut puhumaan diesel-auton ostamisesta. Ja tässä kohtaa asiat menee mutkikkaaksi… tällä hetkellä meillä on yksi auto, supertyyning Toyota Corolla (naurakaa vaan, se on oikeasti hyvä auto), joka joutuu epäilemättä vaihtoon kesällä, sillä se ei ole hyvä lapsenkuskausauto. Minä tarvitsisin kuitenkin oman auton, jonka ei välttämättä pitäisi olla diesel. No, nyt äijä on ruvennut selittämään jostain 15 000 euron arvoisesta Borasta, joka luonnollisesti on vähintään jokin 2.0 turbodiesel, ja haluaisin sellaisen “työautoksi”. Mutta kun minäkin tarvitsisin vastaavanlaisen auton! En nyt siis tarkoita hintaa; kyllä minulle riittää halvempikin (ja sitä paitsi, toi viistoista tonnia on vähän yli meidän budjetin…), mutta mikä idea on ostaa meille kaksi sedan-mallista autoa? Minusta kaikkein järkevin ratkaisu tässä vaiheessa olisi hommata ukolle ihan kunnon TYÖAUTO, vaikka joku lava-auto, jossa ei olisi kallis diesel-vero ja “minulle” sitten normaali neliovinen bensalla kulkeva menopeli. Mutta kuten arvata saattaa, minä olen nainen, enkä ymmärrä autoista mitään, joten minun ehdotukseni menevät kuuroille korville. Nainen ratissa… pyh ne tiedä mistään mitään.

Mies nukkuu edelleen ja kärsii hirveästä krapulasta. On se jännä juttu, että silti minä oksentelen enemmän. Aivan, aamu on taas aloitettu pönttöä halailemalla, mutta onneksi taas helpottaa. Ulkona on niin nätti ilmakin, että voisi lähteä käymään lenkillä.

Kävin eilen alennusmyynneissä, ja en voinut vastustaa kiusausta katsella samalla äitiysvaatteita. Niitähän on aivan turha vielä tässä vaiheessa ostaa, koska eihän sitä voi tietää, kasvaako mahani ikinä, ja jos kasvaa, niin ehtiikö se kasvaa tarpeeksi. (Viittaan siis siihen avokin siskoon, joka pyöräytti mukulansa kolmea kuukautta etuajassa. Ei siinä paljoa mammapöksyjä tarvittu.) Mutta H&M:n äitiysvaateosasto näytti niin houkuttelevalta (no okei, ei ihan niin houkuttelevalta kuin lastenosasto), että oli pakko käydä hypistelemässä kankaita ja katselemassa värejä. En malta odottaa isoa mahaa, äitiysvaatteet olivat melkein hienompia kuin ei-odottavien vaatteet. Ja onneksi tarjolla ei ollut niitä kamalia äitiyshaalareita, jotka eivät kyllä näytä hyvältä kenenkään päällä (juu, ihan varmasti ovat mukavat). Lastenvaateosastollakin tosiaan vierailin, ja voi helttileijaa-sentään kun oli siis aivan ihania “pikku nuttuja ja töppösiä” (aivan oikein, avokki oli mukana). Olisi tehnyt mieli ostaa vaaville sata vaatekertaa jo nyt, mutta pakkohan se oli hillitä itsensä, kun eihän sitä ikinä tiedä, mitä sattuu. Tai että tuleekohan sieltä tyttö vai poika vai molemmat.

Pitäisiköhän lähteä avaamaan konvehtirasia? Ei nuo kurkut ja tomaatit kovin kauaa nälkää pidättele. Kun ei kerta ole niitä porkkanoitakaan…

Siis KOKONAINEN KURKKU!? Voi herranjestas.

(Tosin kieltämättä näitä on aika vaikea täyttää, kun tuppaan unohtamaan kaikki asiat. Ei tässä ole alkuvuodestakaan mitään, koska olen unohtanut _kaiken_. Muistan ne varmaan sitten mummona jossain vanhainkodissa, kun kiikuskelen keinutuolissa ja sepitän tarinoita lapsenlapsilleni. ”Kyllä minä muistan silloin vuonna 2007...”

1. Oliko tämä vuosi parempi vai huonompi kuin edellinen?
- Parempi, voi kuulkaa, rutkasti parempi…

2. Teitkö jotain mitä et ole tehnyt koskaan ennen? Mitä?
- Hankkiuduin raskaaksi. :D

3. Tutustuitko uusiin ihmisiin?
- Kyllä, kiitos työpaikan.

4. Saitko uusia hyviä ystäviä?
- Sanotaanpa näin, että sain paljon kavereita, mutta hyvät ystävät ovat hakusessa edelleen.

5. Rakastuitko?
- Joo, rakastun avomieheeni joka päivä uudelleen. ♥

6. Lakkasitko rakastamasta?
- En.

7. Sairastitko? Mitä sairauksia?
- Ihan perusflunssaa oli sekä keväällä että syksyllä

8. Montaako ihmistä suutelit?
- Yhtä. Monta kertaa.

9. Jos saisit muuttaa yhden asian, joka tapahtui tänä vuonna, mikä se olisi?
- Parisuhdeongelmat olisi pystynyt välttämään.

10. Mitä tapahtumaa et haluaisi unohtaa koskaan?
- Raskaustestin plussausta.

11. Tapahtuiko elämässäsi suuria muutoksia?
- No, se raskaustesti plussasi.

12. Jos voisit poistaa tämän vuoden kokonaan muistoistasi, tekisitkö sen?
- En.

13. Menetitkö ketään läheistä?
- En.

14. Olitko yksissäkään häissä?
- En.

15. Entä hautajaisissa?
- En.

16. Jäikö vuodesta enemmän hyviä vai huonoja muistoja?
- Taitaa mennä aika tasan, mutta eiköhän tämäkin vuosi näyttäydy myöhemmin hyvinkin positiivisessa valossa

17. Matkustelitko? Missä?
- Haaparannalla… enpä tainnut sen kauemmaksi eksyä.

18. Ylititkö itseäsi missään asiassa?
- Työmotivaationi oli yllättävän korkea! Olen ylpeä itsestäni, sillä heräsin joka aamu ja hoidin työni kiitettävästi. Ainoat poissaolopäivät pystyin selvittämään lääkärintodistuksella.

19. Sattukoi sinulle onnettomuuksia? (esim. auto-onnettomuus, jalan murtuminen..)
- Ei.

20. Oliko sinulla yhdenillanjuttuja?
- Ei.

21. Mitä asiaa kadut eniten?
- Kesäistä riitaa avomiehen kanssa, joka johti melkein avoeron partaalle.

22. Mitä asiaa taas muistat kaikkein lämpimimmin?
- Ehkä niitä pieniä, arkisia hetkiä oman kullan kainalossa. Ja hei, tulihan meille Paavokin taloon!

23. Mitä juhlia vietit ja miten?
- Lakkiaisia (vedin hirveät kännit, ja muistikuvat illasta ovat hieman hämärät, joten en oikeastaan muista, miten vietin tuota suurta päivää… boolia juomalla, ilmeisesti),

synttäreitä (täytin 20, jipii!),

työnaloittajaisjuhlat kaverin kanssa (lähibaari tuli tutuksi kesän aikana),

avomiehen synttärit (lähibaarissa),

kaverin synttärit (lähibaarissa) ja

joulu (kotona rauhassa perheen kanssa).

24. Ketä haluaisit kiittää kuluneesta vuodesta?
- Avomiestä, joka on jaksanut rakastaa minua läpi vuoden, eikä ole potkinut minua pihalle.

25. Ketä taas potkaista persuuksiin?
- Avomiestä. Haista kulta paska. Ja ai niin, tietysti avomiehen äitiä ja siskoa. Ja ehkä vähän veljeäkin.

Tämä muistuttaa minua vuodesta 2007:

Biisi:
- Timbaland - The Way I Are (sekä alkuperäisenä versiona että lukuisina remiksauksina) ja Rihanna - Umbrella (remiksauksina)

Esine:
- Lakkiaislahjaksi saatu kaunis kynttilälyhty.

Ihminen:
- Avomiehen siskon poika, joka syntyi syksyllä.

Haju:
- Kissanpissa. Sen siitä saa, kun ottaa kolme kissaa.

Maku:
- Hot dog, siis nakkisämpylä.

Vaate:
- Vero Modasta ostetut suorat farkut

Eläin:
- Paavo.

Ruoka:
- Kaikki lapsille tarjoiltavat mausteettomat ruoat.

Juoma:
- Jäätee.

Elokuva:
- Tänä vuonna en katsonut yhtäkään todella mieleenpainuvaa elokuvaa.

Koru:
- Avomiehen joululahjaksi antamat kaula- ja rannekorut.

Numero:
- 5.

Uutta perheenjäsentä odotellaan jo kovasti, vaikka olen vielä suht alussa (rv 7+3). Neuvolaan menen ensimmäisen kerran loppiaisen jälkeen… jännittää jo valmiiksi. Terveydenhoitajalla olen jo pikaisesti käynyt kyselemässä, mitä asioita minun pitää ottaa huomioon, että voin pitää masuasukista mahdollisímman hyvää huolta. Tosin mahavuokralainen ei kyllä osaa yhtään arvostaa huolenpitoani, vaan aiheuttaa minulle jatkuvaa näläntunnetta, huimausta, oksentelua, väsymystä… mutta ehkä tämä tästä, kunhan raskaus etenee. Toivokaamme parasta.

Avomies on raskaudestani ehkä jopa enemmän innoissaan kuin minä itse. Esittelee kaiken maailman “nuttuja ja töppösiä” kaupoissa, ja suojelee minua koko ajan, ettei kukaan vaan onnistu edes hipaisemaankaan vatsaani. Kaikkein suloisinta on ehkä se, että nukkumaan laittaessamme avokki antaa hyvän yön suukon sekä minulle että vatsalleni.

Pitäisi saada jotain aikaiseksi. Olen keskittynyt lähinnä Facebookiin (uusi addiktioni) sekä jouluun viimeiset pari viikkoa. En jaksa aloittaa siivoamistakaan... turha lienee mainitakaan, että eipäs tässä raskaanakaan vielä olla, mutta olo on hieman erilainen kuin yleensä. En osaa selittää tätä tunnetta, mutta sen ansiosta jaksan kevein mielin joulukuun alkuun asti. Sitten saadaan joko rajatonta riemua tai ylitsepääsemätöntä surua. Odotan aina liikoja, ja joka kuukausi petyn katkerammin ja katkerammin.

Tajusin taas, kuinka pitäisi oikeastikin lopettaa se tupakoiminen; sehän voi olla yksi osasyy "lapsettomuuteen". Loppukeväästä ja alkukesästä olin kolme kuukautta polttamatta, mutta eihän minulla hermot kestäneet näitä jatkuvia vastoinkäymisiä. Synttäreiden aattona ajattelin maistavani vain yhden savukkeen, mutta taisi mennä viikko siitä eteenpäin, kun poltin taas menemään sen askillisen päivässä. Olen heikko ihminen, heikko ja väsynyt. Olen liian riippuvainen muista ihmisistä sekä materiasta, minun koko elämäni, onnellisuuteni, riippuu muista ihmisistä, ja juuri se tekee minusta heikon. Olen väsynyt, koska en jaksa olla tämän itsenäisempi, vaikka kuinka yritän. En saa mitään aikaiseksi, enkä toisaalta osaa lopettaa.

"Voi kun joskus voisin olla niin kuin hän jota rakastan." 

Voi, saimme tänään lasten kanssa tehtyä ne varsinaiset isänpäiväkortit. Niistä tuli aivan ylisöpöjä! Otin jokaisen lapsen yksitellen maalaamaan sormiväreillä, ja samalla jutustelin heidän kanssaan, mikä se isäinpäivä oikein on ja millainen isä heillä mahtaa olla. JV (3) oli sitä mieltä, että heidän isä on maailman paras rekkakuski, kun taas neiti TV (4) ilmoitti tärkeänä, että hänen isällään kaljamaha. Ei ollut repeäminen kaukana.

Kävimme avokin kanssa tänään shoppailemassa. Ostin itselleni uuden talvitakin, kohtahan se on taas kylmä ja tuulinen ilmasto - ainakin näillä pohjoisen leveysasteilla. Odotan talvea innokkaasti ja kaipaan lunta yli kaiken! Nyt on jo marraskuu, viime vuonna ensimmäinen kunnon lumimyrsky oli jo lokakuussa. Muistan, kuinka terassilla oli varmaan metri lunta, hyvä kun ulko-ovea sai auki... mutta tänä vuonna ei lumesta tietokaan. Tai, kyllä se kovasti yritti sataa, mutta sai vain aikaiseksi muutaman köykäisen lumihiutaleen. No, ehtiihän tässä vielä. Kunhan vain tulisi edes luminen joulu.

Siitä minun joulustani. Ajattelin sisustukseen jotain tällaista:

Eli kuvan ydin on siis värit (jotka eivät kyllä kovin hyvin näy): vaaleanpunainen, violetti, musta ja hopea. Tänä vuonna en laitakaan siis niitä perinteisiä punaista, vihreää ja kultaista, vaan jotain aivan muuta. Tosin ihan kokonaan en perinteistä luovu - keittiöstä tulee taas sininen-valkoinen-kultainen.

Kaverilla olisi lauantaina 20-vuotisbileet, aikoi tehdä kuulemma oikein kunnon tarjoilun ja boolin. Tämän kaverin (SL) kihlattu TJ on avokkini parhaimpia ystäviä, ja meidät molemmat on siis kutsuttu, mutta avokki taitaa olla töissä nyt koko viikonlopun. Sinällään asia ei haittaa, onhan hän ollut nyt vapaalla viimeiset kaksi viikonloppua... No, minä menen joka tapauksessa, vaikka avokin mielestä se ei olekaan "kovin hyvä idea". Tiedän sen itsekin, ilman avokkia en osaa juoda kohtuudella, vaan tuppaan ryystämään viinaa siihen malliin, etten pysty enää pitämään huolta itsestäni. Mutta olen tuntenut SL:n jo viisi vuotta, ja minä todella haluan mennä. Siellä on kuitenkin ne kaikki muutkin kaverini, jota tältä paikkakunnalta löytyy. Ajattelin askarrella SL:lle kortin. Jos siitä tulee hyvä, laitan siitä kuvan tänne. En kuitenkaan uskalla luvata mitään... :P

Ja vielä loppuun on pakko nauraa vahingonilon suloista naurua. Avokin siskon SV:n rivitalo-osakkeen katto vuotaa. Arvasin, että siinä kämpässä on jotain vikaa, kun se oli jotenkin oudon halpa. Mitäs ostivat sen niin kiireellä silloin, olisi ehkä kannattanut tutustua taloon paremmin. Hah!